Saturday, March 30, 2019

SR -- Poziv na medjunarodnu konferenciju za 70 godina NATO-A



Poziv na medjunarodnu konferenciju za 70 godina nato-a



Svesni rastuce opasnosti svetske situacije, drame tekucih sukoba, ubrzanja krize, smatramo da je neophodno da javno misljenje i parlamenti shvate postojeci rizik od velikog rata.

To ni na koji nacin ne bi bilo slicno svetskim ratovima koji su mu prethodili i uz upotrebu nuklearnog oruzja za masovno unistenje, ugrozilo bi samo postojanje zivota na planeti 

Zemlji, zajednickog doma u kojem zivimo.

Opasnost nikada nije bila veca i tako blizu. Ne mozemo riskirati, moramo uvecati nase napore da izadjemo iz ratnog sistema.

  
Dodjite da diskutojemo na
Medjunarodnoj konferenciji

70 GODINA OD POSTOJANJA NATO-A:
KOJI ISTORIJSKI REZULTAT SU POSTIGLI?
IZACI IZ TOG RATNOG SISTEMA.

Firenze, Nedelja 7 April 2019
CINEMA TEATRO ODEON
Piazza Strozzi
OD 10:15 – DO 18:00


UVODNI IZVESTAJI
70 godina nato-a: iz rata u rat
Prema scenariju treceg svetskog rata

OKRUGLI STOLOVI
Jugoslavia: osnivacki rat novog NATO-A pre 20 godina
Dva fronta NATO-A istok i jug
Europa na prvoj liniji nuklearnog sukoba
Kultura mira ili kultura rata?

Govorice:

Michel Chossudovsky, profesor ekonomie, director Centre for Research on Globalization (Global Research, Canada).

Živadin Jovanović,   Presednik Beogradskog foruma za svet ravnopravnosti (Srbija).

Jean Bricmont, pisac, pocasni profesor Universiteta Lovanio (Belgija).

Diana Johnstone,  esejista (SAD).

Paul Craig Roberts ekonomista, izdavac (SAD)

* * * * *

Alex Zanotelli
, misionar.

Franco Cardini, istoricar, esejista.

Fabio Mini, vojnik i pisac.

Giulietto Chiesa, pisac i novinar, direktor Pandora TV.

Alberto Negri, novinar, ratni dopisnik “Il Sole 24 Ore”.

Tommaso Di Francesco, novinar, pomocni direktor - il manifesto.

* * * * *

Jean Toschi Marazzani Visconti, pisac i novinar

Germana Leoni von Dohnanyi, pisac i novinar.

Fernando Zolli, misionar.

Franco Dinelli, istrazivac CNR.

Francesco Cappello, vaspitac i esejista .

Manlio Dinucci, pisac i novinar.


PREGLED VIDEO DOKUMENTACIJE
I VIDEO PORUKE
OTVORENI MIKROFON
ZA ZAKLJUCKE

Organizatori:
ASSOCIAZIONE PER UN MONDO SENZA GUERRE
(asocijacija za svet bez ratova)

Comitato No Guerra No Nato/Global Research

U saradnji sa

Pax Christi Italia, Commissione Giustizia e Pace dei Missionari Comboniani, Comitato Pace e Disarmo e Smilitarizzazione del Territorio (Napoli), Rivista/Sito Marx21, Sezione Italiana della WILPF (Lega Internazionale Donne per la Pace e la Libertà), Tavolo per la Pace della Val di Cecina, Medicina Democratica Livorno e Val di Cecina, i drugim odruzenjima koja se uclanjuju.


ZA SUDJELOVANJE NA KONFERENCIJI (ULAZ SLOBODAN)
POTREBNO JE REZERVISATI PUTEM EMAIL ILI TELEFONA
VASE IME I MESTO PREBIVANJA:
Giuseppe Padovano
Coordinatore Nazionale CNGNN
Email giuseppepadovano.gp@gmail.com
Cell. 393 998 3462
Pagina web:


CINEMA THEATER ODEON (Firenze, 7 aprile)


Western Culture Has Died A Politically Correct Death Paul Craig Roberts


Western Culture Has Died A Politically Correct Death



Western Culture Has Died A Politically Correct Death
Paul Craig Roberts
It is amazing the power that politically correct kooks have acquired over language, art, and literature. It is a sign that the West is culturally dead.  
When high museums rename paintings because some emotional weakling declares the name to be offensive, it becomes obvious that the custodians of Western culture have lost their belief in Western culture. 
When universities cover up murials because of a claim they are offensive to people whose presence on the campus is miniscule if present at all, you know that learning is no longer the purpose of the university.  
When a people are afraid to use the words and terms of their forefathers, you know they have been intimidated to abandon even their own language and ways of speaking.  
Western culture today consists of pornography, sexual deviants, whinning whimps devestated by mere words, self-hatred, and craven cowards afraid to stand up for themselves against the onslaught of hate directed toward them by political correctness freaks.

FI -- Manlio Dinucci -- Miten Italia hankki “suuren kansakunnan” statuksen


Resultado de imagem para Pictures of fighters bombarding in Iugoslavia
Miten Italia hankki “suuren kansakunnan” statuksen
Manlio Dinucci




Maaliskuun 24. 1999 Italian senaatin avasi 16.35 kunnianarvoisa Sergio Mattarella, joka oli D'Aleman hallituksen varapresidentti (Ulivo, PdCI, Udeur) - “Arvoisat senaattorit, lehdistö on informoinut meitä siitä, että Naton operaatiot alkoivat kello 6.45.”

Sillä hetkellä Yhdysvaltain 31. eskadroonan laukaisemat F-16 -pommit, jotka lähtivät Avianosta (Frioul), olivat jo osuneet Pristinaan ja Belgradiin. Uusia Yhdysvaltain ja sen liittolaisten hävittäjäpommittajia oli jo matkalla Italian muista tukikohdista.
  
Tällä tavoin, perustuslakia rikkoen (artiklat 11, 78 ja 87), Italia vedettiin sotaan, josta hallitus tiedotti parlamentille vasta sen jälkeen kun lehdistö oli julkaissut uutisen sodan jo alettua.
  
20 päivää ennen hyökkäystä Jugoslaviaan – kuten hän itse kertoi Il Reformistan  haastattelussa (24. maaliskuuta 2009) – Massimo D'Alema oli saanut kutsun Washingtoniin, missä presidentti Clinton teki seuraavanlaisen ehdotuksen: “Italia on niin lähellä sotanäyttämöä, että emme pyydä teitä ottamaan osaa sotilaallisiin operaatioihin, ainoastaan sallimaan meille tukikohtienne käytön”.

D'Alema oli vastannut ylpeästi - “Me kannamme vastuumme samoin kuin muutkin liittolaismaat”, tarkoittaen sillä, että Italia ei ainoastaan sallisi tukikohtiensa käyttöä sodassa Jugoslaviaa vastaan vaan myös hävittäjäpommittajiensa. Näin 54 italialaista konetta todellakin osallistui pommituksiin, hyökäten Yhdysvaltain komennon määräämiin kohteisiin.
  
“Moraalisesti se oli oikea päätös, ja siten saatoimme täysin astua rooliimme”, D'Alema selitti haastattelussa. “Ainoastaan Yhdysvalloilla oli suurempi määrä koneita kuin meillä. Italia on suuri kansakunta eikä meidän pitäisi olla yllättyneitä osallistumisestamme tähän sotaan”, hän  neuvoston johtajan roolissa ilmoitti kesäkuussa 1999, huomauttaen, että tämä oli ollut lentäjille “ihmisinä  ja ammatillisesti suurenmoinen kokemus.”
  
Täten Italia oli ensisijaisessa roolissa Jugoslavian sodassa. Italian tukikohdista lähti liikkeelle suurin osa 1.100:sta koneesta, jotka 78:n päivän aikana tekivät 38.000 taistelulentoa, pudottaen 23.000 pommia ja ohjusta (monissa köyhdytettyä uraania) Serbiaan ja nykyiseen Kosovoon.

Näiden missioiden tarkoituksena oli aktivoida ja testata Yhdysvaltain koko järjestelmää ja Naton tukikohtia Italiassa, ja valmistella tämän vahvistamista tulevia sotia varten. Seuraava sota listalla oli Libyan sota 2011.

Kun sota Jugoslaviaa vastaan oli vielä käynnissä, D'Aleman hallitus osallistui Washingtonissa 23.-25. huhtikuuta 1999 Naton kokoukseen, joka aloitti toiminnan nimeltä New Strategic Concept. Nato muutettiin liitoksi, joka vaati jäseniään “suorittamaan liittoutuman ulkopuolisia vastaiskuoperaatioita kriiseissä, joita 5. artikla ei salli”.

Siitä alkoi Naton laajeneminen itään päin. 20 vuodessa, hävitettyään Jugoslavian, Nato laajeni 16:sta 29:ään maahan (30 mikäli Makedonia liitetään siihen),  lähentyen yhä enemmän Venäjän rajoja.

Tänä päivänä “Pohjois-Atlantin alue” ulottuu Afganistanin vuorille asti, ja italialaiset sotilaat ovat siellä läsnä vahvistaen sitä, minkä D'Alema määritteli ylpeänä “suuren valtiovallan uudeksi statukseksi”, jonka Italia saavutti 20 vuotta sitten osallistumalla sellaisen maan tuhoamiseen, joka ei koskaan ollut hyökännyt eikä edes uhannut Italiaa tai sen liittolaisia.

Sota Jugoslaviaa vastaan on yksi kansainvälisen symposiumin teemoista Naton täyttäessä 70 vuotta.

Teema “Jugoslavia – 20 vuotta jälkeenpäin – uuden Naton perustaminen” esitetään videodokumentein kansainvälisessä symposiumissa “Nato 70 vuotta – mikä on sen historia dokumentoituna? Sotajärjestelmästä on luovuttava, nyt!”
Muita teemoja esim. “Eurooppa ydinselkkauksen eturintamassa”.

7. huhtikuuta Firenze (Paikka: Cinema Teatro Odeon, Piazza Strozzi 10.15-10.00)

Puhujina: M. Chossudovsky, Global Research (Kanada) johtaja, V. Kozin, Venäjän ulkoministeriön poliittis-sotilaallinen asiantuntija, Z. Jovanovi, Belgrade Forum:in johtaja (Serbia), D. Johnstone, esseisti (USA), P. Craig Roberts, toimittaja (USA). Italialaisten puhujien joukossa: A. Zanotelli, G. Strada, F. Cardini. F. Mini, G Chiesa, A. Negri, T. Di Francesco, M. Dinucci.

Järjestäjät: Comitato No Guerra No Nato, Global Research, Pax Christi, Comboniani, WILPF, ja muita järjestöjä.

Osallistuminen (maksuton) ilmoittamalla nimi ja kotipaikka 

G. Padovanolle: 
Puh. 393 998 3462

il manifesto, 25. maaliskuuta 2019

 Kääntäjä: Tuula


KUTSU KANSAINVÄLISEEN KONVENTTIIN
NATON TÄYTTÄESSÄ 70 VUOTT




The Shame of America: Russia Gate Hoax and Mainstream Media Lies


The Shame of America: Russia Gate Hoax and Mainstream Media Lies


The Shame of America: Russia Gate Hoax and Mainstream Media Lies



The Idiocy That Is American Education



The Idiocy That Is American Education

The Idiocy That Is American Education
We are raising a population of emotional weaklings.  Soon all a Russian soldier will have to do is to shout “Boo!” and the American army will collapse of fright.

Child Protective Service Created A Gestapo Police State Paul Craig Roberts


Child Protective Service Created A Gestapo Police State


Child Protective Service Created A Gestapo Police State
Paul Craig Roberts
My generation and that of our children grew up without Child Protective Service (CPS).  We stand up very well compared to subsequent generations.  
Child Protective Services is an extremely intrusive government agency that would not have been tolerated.  The power of this police agency trumps parental rights and responsibilities.  The agency is an important part of the destruction of liberty that I have witnessed over my lifetime.  
The Gestapo power that the state now wields over parents is a creation of “child advocates” who believe that it is the function of government to protect children from parents.  One consequence has been to erode parental control and to effectively end it in the case of rebellious children who respond to punishment by calling CPS and reporting their parents.   CPS has powerful incentives to seize children as it justifies the agency’s existance and brings a federal payment for each child seized. 
There are reports that many of the seized children end up in the hands of pedophiles, but governments seldom want to hear that they are doing harm rather than good.
Why has child safety changed so much over my lifetime that children need a police agency to protect them?  Why could I and my 5 year old classmates walk alone to our neighborhood schools, for example, but such a thing is unthinkable today.  Could the destruction of homogenuous neighborhoods by “diversity” have anything to do with it? Could the redefinition of the parental control of my day as child abuse have anything to do with it?  Could all the forces that have broken up the family have anything to do with it?  When I grew up children had parents, two sets of grandparents, aunts, uncles, cousins all in the same geographical area.  There was tremendous support for marriages and children.  Divorce was rare compared to today.  Families went to church, an important mission of which was to inculcate and reinforce moral and ethical standards of behavior.  The father’s income was enough to support the family, so mothers were at home to provide child and household services.  Today both parents have to work.
The support systems have been swept away.  Corporations have transferred employees to relative-free geographical locations, thus increasing the stress on marriages.  Divorce has broken up families, creating animosity where once there was support.  Mass immigration has brought “multiculturalism” where once were shared standards.  Identity Politics has produced a disunited population.  
Over the course of my lifetime I have watched the destruction of America’s social capital—the shared norms, understandings, values, cooperation, and trust that make a society functional.  In the dysfunctional society in which Americans live today, government tries to glue things back together by exercising more power, regulating speech, controlling explanations, and imposing more constraints on human action.  
The consequence is the death of liberty and individual responsibility and the erasure of a nation.

Friday, March 29, 2019

SP -- Manlio Dinucci -- Sobre cómo conquistó Italia el «status de gran país»‎


Resultado de imagem para Pictures of fighters bombarding in Iugoslavia
Sobre cómo conquistó Italia el «status de gran país»
por Manlio Dinucci



El 24 de marzo de 1999, el Senado italiano reanudó sus sesiones a las 20:35 con una comunicación de Sergio Mattarella, el entonces vicepresidente del gobierno DAlema (Ulivo, Pdci, Udeur): ‎‎«Honorables senadores, como han informado las agencias de prensa, a las 18:45 han comenzado las operaciones de la OTAN».
En aquel momento, las bombas de los F-16 de 31er escuadrón estadounidense, que habían despegado desde Aviano (Italia), ya habían golpeado (las ciudades) de Pristina y Belgrado y estaban llegando nuevas oleadas de cazabombarderos de Estados Unidos y de sus aliados, también provenientes de bases italianas.
En violación de los artículos 11, 78 y 87 de su Constitución, Italia se veía así implicada en una guerra, que el gobierno italiano anunciaba al parlamento después que las agencias de prensa y después de iniciadas las operaciones.
Veinte días antes del ataque contra Yugoslavia, el primer ministro Massimo d’Alema –como él mismo contara en una entrevista publicada el 24 de marzo de 2009 en Il Reformista– había viajado a Washington, convocado por el presidente Bill Clinton, quien le hizo la siguiente proposición: «Italia está tan cerca del escenario de guerra que ni siquiera le pedimos participar en las operaciones militares. Basta con que ustedes pongan a disposición sus bases.»
D’Alema les respondió con orgullo: «Asumiremos nuestras responsabilidades por igual con los demás países de la Alianza». O sea, que Italia pondría no sólo sus bases sino también sus cazabombarderos a disposición de la guerra contra Yugoslavia. En total, 54 aviones italianos participaron en los bombardeos, atacando los objetivos que el Mando estadounidense indicaba.
«Era moralmente justo y era también la manera de ejercer plenamente nuestro papel», explica DAlema en la entrevista. «En cantidad de aviones fuimos segundos, sólo después de Estados Unidos. Italia es un gran país y no hay que sorprenderse del compromiso mostrado en esta guerra», había declarado en junio de 1999 en su calidad de primer ministro, afirmando además que, para los pilotos, aquello había sido «una gran experiencia humana y profesional».
Italia desempeño así un papel de primera importancia en la guerra contra Yugoslavia. Desde las bases italianas despegó la mayor parte de los 1 100 aviones que, en 78 días, realizaron 38 000 misiones aéreas contra Yugoslavia, lanzando 23 000 bombas y misiles (gran parte con uranio empobrecido) sobre Serbia y la región de Kosovo.
Así se activó y se puso a prueba todo el sistema de bases militares de Estados Unidos y la OTAN en Italia, preparando a la vez su perfeccionamiento para las guerras venideras. La siguiente fue la agresión contra Libia, en 2011.
Durante la guerra contra Yugoslavia, el gobierno D’Alema participó en la cumbre de la OTAN realizada en Washington del 23 al 25 de abril de 1999, encuentro donde se declaró operativo el ‎‎«Nuevo Concepto Estratégico» que convierte la OTAN en una alianza que compromete sus países miembros a «realizar operaciones de respuesta a las crisis no previstas en el artículo 5, fuera del territorio de la Alianza».
Allí comienza la expansión de la OTAN hacia el este. En 20 años, después de haber destruido la República Federal de Yugoslavia, la OTAN se extiende de 16 a 29 Estados (30 si se incluye Macedonia), y avanza cada vez más hacia las fronteras de Rusia.
Hoy en día, el «área atlántico-norte» se extiende hasta las montañas de Afganistán. Y allí están los soldados italianos, confirmando lo que DAlema definía con orgullo como «el nuevo status de gran país», conquistado por Italia hace 20 años con su participación en la destrucción de un país que no había atacado o amenazado a Italia ni a sus aliados.
La guerra contra Yugoslavia será uno de los temas del Coloquio Internacional sobre los ‎‎70 años de la OTAN
El tema “Yugoslavia: hace 20 años, la guerra que fundó la nueva OTAN” se abordará, incluso con documentación audiovisual, en el Coloquio Internacional “Los 70 años de la OTAN. ¿Cuál es el balance histórico? Salir de la guerra ya, que se desarrollará en Florencia (Italia) el 7 de abril, en el Cinema Teatro Odeon, Piazza Strozzi (horario de las 10 hasta las 15 o las 18 horas). 
Entre los dem
ás temas de este Coloquio estará “Europa en primera línea de la confrontación nuclear.
Intervendrán M. Chossudovsky, director de Global Research (Canadá); V. Kozin, experto en temas político-militares del ministerio de Exteriores de Rusia; Z. Jovanovic, presidente del Foro de Belgrado (Serbia); D. Johnstone, ensayista (Estados Unidos) y P. Craig Roberts, editorialista ‎‎(Estados Unidos). 
Entre los participantes italianos estar
án A. Zanotelli, G. Strada, F. Cardini, F. Mini, G. Chiesa, A. Negri, T. Di Francesco, M. Dinucci.
Organizadores: Comitato No Guerra No NATO y Global Research, con Pax Christi, Comboniani, WILPF y otras asociaciones.
Para participar en el Coloquio (la entrada es libre) sírvase comunicar su nombre y dirección a 
G. Padovano 
(email giuseppepadovano.gp@gmail.com, teléfono 393 998 ‎‎3462)

Traducción: Réseau Voltaire


INVITACIÓN PARA LA 
CONVENCIÓN INTERNACIONAL 
DEL 70º ANIVERSARIO DE LA NATO





PISA BOOK FESTIVAL



Imagem

PT -- VLADIMIR PUTIN na Sessão plenária do Fórum Económico Oriental

Excertos da transcrição da sessão plenária do Fórum Económico Oriental

índice


“Copyright Zambon Editore”

PORTUGUÊS

GUERRA NUCLEAR: O DIA ANTERIOR

De Hiroshima até hoje: Quem e como nos conduzem à catástrofe

ÍNDICE

me>

FOX NEWS

TRIBUTE TO A PRESIDENT


NA PRMEIRA PESSOA

Um auto retrato surpreendentemente sincero do Presidente da Rússia, Vladimir Putin

CONTEÚDO

Prefácio

Personagens Principais em 'Na Primeira Pessoa'

Parte Um: O Filho

Parte Dois: O Estudante

Parte Três: O Estudante Universitário

Parte Quatro: O Jovem especialista

Parte Cinco: O Espia

Parte Seis: O Democráta

Parte Sete: O Burocrata

Parte Oito: O Homem de Família

Parte Nove: O Político

Apêndice: A Rússia na Viragem do Milénio





Pigeon's comment: I'm very lucky to have the chance to meet my leader
 ...


Daniele Ganser

Açores


Subtitled in EN/PT

Click upon the small wheel at the right side of the video and choose your language.


xmas





“Glory to God in the highest,

and on Earth

Peace, Good Will toward men.”

This Christmas, Give Peace